Hyvää lumisateista (ainakin minun nurkillani) sunnuntaiaamupäivää arvon ihmiset!
Tiedätkö mitä, juuri Sinä saatat tehdä historiaa: Voit hyvinkin olla ensimmäinen ihminen tällä planeetalla, joka lukee julkista blogitekstiäni. Se ei ole välttämättä kovin merkittävä hetki Sinulle, mutta minulle on se on tärkeää. Sen takiahan näitä blogeja kirjoitetaan, että niitä myös luettaisiin. Jos vieläpä jätät kommenttina minulle terveisiä, onko tekstissäni mitään tolkkua vai ei, niin aina parempi.
Ensin varoituksen sana: Jos haluat seurata blogia, jossa on paljon kuvia ja niiden välissä muutama rivi tekstiä, niin silloin olet väärässä osoitteessa. Tämä blogi tulee olemaan ns. vanhan koulukunnan -blogi, tässä panostetaan (ainakin näin alkuun) pelkästään kirjalliseen ulosantiin.
Alkuun on myös vastattava siihen tärkeimpään kysymykseen: Miksi päätin alkaa pitämään blogia?
Yksinkertaisin syy tähän on varmaan se, että olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Koen pystyväni ilmaisemaan itseäni suhteellisen selkeästi kirjoittaen. Mutta toki taustalla on suurempikin syy - ja tavoite. Sisimmässäni asuu pieni maailmanparantaja, joka kovasti haluaisi kaapata suuremman roolin elämässäni. Jos pystyn tämän blogini kautta tuomaan piristystä ja iloa ihmisten elämiin, herättämään lukijassa uusia ajatuksia tai jopa vastaamaan jonkun lukijan mieltä vaivaavaan kysymykseen, niin silloin tämä blogi on toiminut siinä tarkoituksessa, mihin tämä on luotukin.
Tulen ainakin alkuun kirjoittamaan tätä blogia varsin matalalla profiililla: Nimimerkin takaa, ilman kuvia. Jos tämä blogi ottaa tulta alleen, ja joku tuttu päätyy lukemaan tekstejäni, niin saatat hyvinkin arvata, kuka olen. Jos näin käy, ja olet sen verran läheinen tuttavani, että ollaan esimerkiksi Facebook-kavereita, niin nakkaa minulle viestiä siellä, ja esitä epäilyksesi. Tunnustan kyllä, jos osuit oikeaan 😊!
Toivon, että tästä blogista tulisi mahdollisimman vuorovaikutteinen: Te (mahdolliset) lukijat kommentoisitte ja kertoisitte, minkälaisista aiheista haluatte lukea ajatuksiani ja tekstejäni.
Olen isä, aviomies ja poika. Voin siis yllättäen kertoa teille vaikkapa isyydestä ja aviomiehenä tai poikana olemisesta 😊! Voin kertoa teille siitä, mitä miehen päässä liikkuu. Voin kertoa teille siitä, miltä isyyden ja muun elämän yhteensovittaminen tuntuu.
Voin tarinoida teille monenlaisista aiheista, mutta toisaalta aion esittää myös kysymyksiä teille. Ja toivon, että kerrotte omia ajatuksianne käsittelemistäni aihepiireistä.
Yksi asia, mikä minua mietityttää tällä hetkellä on se, että jos tätä lukee joku, jolla on lapsia, niin minkäikäisenä lapsesi ovat alkaneet käyttämään tablettia, älypuhelinta jne.? Ja vaikkei sinulla lapsia olisikaan, ja raha ei olisi (tai ole) este, niin hankkisitko esimerkiksi kummi- tai sukulaislapselle kolmivuotislahjaksi tabletin?
Kuulin suhteellisen äskettäin omin korvin, kun eräs lääkäri kertoi, että lapsen voi hyvin ottaa mukaan vastaanotolle, jos hänelle on mukanaan vaikkapa tabletti, jonka äärellä hän viihtyy vastaanoton ajan. Lääkäri tiesi hyvin, että kyseessä on alle kolmevuotias lapsi.
Nyt mietin, että jääkö lapsemme kehityksestä jälkeen, jos ei saa itselleen tablettia ennen kolmen vuoden ikää? Rehdisti sanoen minulla ei ole vielä käynyt mielessäkään, että olisimme hankkineet tytöllemme tabletin.
Opin tänä aamuna kaksi asiaa: Sen, että televisiosta tulee lasten uutisia (tuli Neloselta tänä aamuna) ja sen, että joissakin kouluissa käytetään aktiivilattioita.
Tiedättekö mikä aktiivilattia on? Se on kuin kosketusnäyttö, eli suurehkon maton kokoinen lattialla oleva näyttö, jota ohjataan jaloilla. Uutispätkässä näytettiin, kun lapset pelasivat innoissaan jotakin merirosvopeliä, johon oli toki sentään yhdistetty ainakin jotakin matemaattisten tehtävien ratkomista.
Lapsilta kysyttiin jälkikäteen, että oppivatko he mitään käyttämällä aktiivilattiaa. Moni lapsista oli sitä mieltä, että eivät oppineet, olivat enemmän innoissaan pelillisyydestä. Toki lapsi ei välttämättä itse tiedosta oppivansa tällaisen pelin kautta, vaikka oikeasti oppiikin.
Jos kouluissa on nykyisin tuollaista, eikä lapsemme edes vielä käytä tablettia, niin kai tässä on lopetettava tämän tekstin kirjoittaminen, ja alettava etsimään verkkokaupoista lapselle riittävästi oppimista ja kehittymistä tukevaa teknologiaa? Täytyyhän hänen olla ajan hermolla, kun koulukin aikanaan alkaa.
Tarkoittaako digitalisaatio sitä, että helistin vaihdetaan suoraan tablettiin lapsen kehittyessä? Ja onko kohta kolmevuotiaamme ikäryhmässään ainoa, joka ei vielä käytä tablettia?
Tässä päällimmäiset tällä kertaa, luen erittäin mielelläni näkemyksiänne, ja ehdottakaa vapaasti myös aihepiirejä, mistä voisin kirjoittaa jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti